Mitä visakoivu on

Laji ja nimet

Visakoivu on rauduskoivun (Betula pendula) muunnos, tieteelliseltä nimeltään Betula pendula var. carelica. Se ei ole oma lajinsa. Sama puu, sama siitepöly, sama metsä. Ainoa ero on siinä miten puuaines rakentuu rungon sisällä.

Suomeksi puhutaan visakoivusta ja visasta. Vanhempi kirjallisuus käyttää myös nimiä masurkoivu ja karjalankoivu, ja jälkimmäinen elää yhä vientikaupassa. Muilla kielillä sama puu on curly birch, masur birch, Maserbirke ja valbjørk. Nimiä on paljon, koska kaupankäynti on ollut hajanaista ja jokainen markkina on keksinyt omansa.

Karjalankoivu-nimi kertoo mistä puuta on perinteisesti saatu. Visakoivua kasvaa laajalti Pohjois-Euroopassa, mutta tiheimmät esiintymät ja pisin käyttöperinne ovat Suomessa, Karjalassa ja Baltiassa. Suomessa siitä on tehty puukonpäitä niin kauan kuin puukkoja on tehty, ja se on yhä ainoa kotimainen puulaji jota myydään ulkomaille pelkän kuvionsa takia.

Mistä visa syntyy

Visaisuus periytyy. Se on yhden vallitsevan geenin ohjaama piirre, ja risteytyksissä visaisten vanhempien jälkeläisistä osa on visaisia ja osa ei. Sitä ei siis saada aikaan vahingoittamalla puuta, eikä se tartu naapuripuuhun.

Rungon sisällä tapahtuu tämä: jälsi eli kasvukerros ei tuota puusolukkoa tasaisesti kehän suuntaan, vaan solurivit kääntyvät, taipuvat ja kasvavat välillä sisäänpäin. Väliin jää tummaa parenkyymi- ja kuorisolukkoa. Kun tällainen runko sahataan, vaalean puun sekaan piirtyy tumma kuvio, joka muuttuu katselukulman mukaan.

Kolme yleistä väärinkäsitystä kannattaa oikaista kerralla. Visa ei ole sienitauti. Visa ei ole hyönteisen aiheuttama. Visa ei ole pahka, vaikka pahkaisia visakoivujakin on. Pahka on paikallinen kasvu rungon kyljessä, visa on koko puun ominaisuus.

Kuinka harvinaista

Luonnonvaraisissa koivikoissa visaisia yksilöitä on karkeasti yksi tai kaksi sadasta, ja niistäkin vain osa on niin voimakkaasti visaista että puusta saa myytävää tavaraa. Viljelmillä osuus on parempi, mutta viljelmän perustamisesta tukkipuuhun menee vuosikymmeniä.

Visakoivu kasvaa myös hitaasti ja jää pieneksi. Tavallinen rauduskoivu voi kasvaa parikymmentä metriä; visakoivu jää usein alle kymmenen metrin ja haarautuu. Käytettävä osa on tyviosa. Tästä yhdistelmästä seuraa se mikä markkinassa näkyy: tavaraa on vähän, kappaleet ovat pieniä, ja hukkaa tulee paljon.

Osuus koivikossa

1–2 % rungoista

Ominaispaino

0,65–0,68 (tavallinen koivu noin 0,60)

Janka-kovuus

noin 1 250 lbf (vaahtera noin 1 450)

Käyttökelpoinen osa

yleensä tyvitukki

Kaatoaika

pääosin marraskuusta maaliskuuhun

Miten visan tunnistaa pystyssä

Kuori kertoo eniten. Visaisen rungon pinnassa on kohoumia, kuoppia ja matalia harjanteita, ja tyvi on usein muhkurainen. Runko voi olla mutkainen ja poikkileikkaukseltaan epäsäännöllinen. Piirteet alkavat näkyä muutaman vuoden iässä, mutta lopullisen visaisuuden asteen näkee vasta kun puu on sahattu auki.

Kuviotyyppejä erotellaan Suomessa perinteisesti neljä: rengasvisa, juomuvisa, kaulavisa ja paukuravisa. Paukuravisa on selvästi yleisin ja kaulavisa harvinaisin. Kaupan kannalta merkitsee silti enemmän se kuinka tiheässä kuvio on ja kuinka tasaisesti se jatkuu läpi kappaleen kuin se, mihin ryhmään se kirjataan.

Puuaineen ominaisuudet

Visakoivu on tiheämpää ja kovempaa kuin tavallinen koivu. Ominaispaino on 0,65–0,68 ja Janka-kovuus noin 1 250 lbf, eli selvästi kovempaa kuin tavallinen rauduskoivu ja hieman pehmeämpää kuin sokerivaahtera. Se kestää kulutusta, pitää muotonsa kuivattuna ja kiillottuu käytössä.

Se on myös hankalaa. Kiertyvä syy tarkoittaa että pinta repeää herkästi jos terä on tylsä tai lastu otetaan väärään suuntaan. Höyläämisen sijaan kannattaa usein kaapia tai hioa. Sorvatessa terävä terä ja kevyt lastu vievät pidemmälle kuin voima. Liimaus ja viimeistely onnistuvat normaalisti, ja öljy tuo kuvion esiin selvemmin kuin lakka.

Kuivaus ja eläminen

Kiertynyt syy tekee kuivauksesta hitaan. Puu vetäytyy eri suuntiin eri nopeuksilla, ja liian nopea kuivaus näkyy pintahalkeamina ja kieroutumisena. Siksi kuivaamme pääasiassa ulkona ilmakuivauksena ja viimeistelemme syksyllä kamarissa; kuivaustavasta riippuen koko prosessi vie 1–3 kuukautta.

Kun puu on kerran kuivattu kunnolla, se pysyy paikallaan paremmin kuin tavallinen koivu. Se on yksi syy siihen miksi puukonpäissä on käytetty juuri tätä puuta: kahva ei löysty ruodon ympäriltä ensimmäisen talven jälkeen. Kosteus kannattaa silti tarkistaa ennen työstöä, ja jos kappale on ollut kylmässä varastossa, anna sen tasaantua verstaan lämpöön muutama päivä.

Mihin sitä käytetään

Puukonpäät ovat suurin käyttökohde ja Pohjolassa vanhin. Puu on riittävän kovaa kestämään kädessä, ja pieni kappalekoko sopii siihen mitä rungosta saadaan. Sorvaajille se on kulhojen, purkkien ja kynien materiaali. Soitinrakentajat käyttävät sitä kitaran pohjissa ja sivuissa sekä kanteleissa, tavallista kuivempana. Huonekaluissa ja sisustuksessa se toimii pieninä pintoina: kannet, upotukset, viilut, luonnonreunaiset lankut.

Milloin kannattaa valita jokin muu. Jos tarvitset pitkiä suoria kappaleita tai suurta rakenteellista lujuutta, visakoivu ei ole oikea valinta, ja pyydämme sinua ostamaan tavallista koivua tai jotain muuta. Visakoivun järki on kuviossa ja kovuudessa, ei mitoissa.

Mistä meidän puumme tulee

Ostamme rungot suomalaisilta metsänomistajilta ja katsomme jokaisen erän itse. Kaadamme talvella, sahaamme visan mukaan ja kuivaamme pääasiassa ulkona ilmakuivauksena, viimeistellen syksyllä kamarissa. Kuivaus vie kuivaustavasta riippuen 1–3 kuukautta.

Visa ei ole vika puussa. Se on vain toinen tapa kasvaa.

Tuotemuodot ja mitat · Miten lajittelemme