Visapuun varastointi ja kuljetus tienvarressa

Tienvarsipino on se vaihe, jossa hyvin kaadettu ja hyvin katkottu visaerä ehtii vielä menettää arvoaan, ja se tapahtuu viikoissa eikä kuukausissa. Kuusi asiaa ratkaisee lopputuloksen: maakosketus, päätypinnat, peittäminen, aurinko, pinon ilmavuus ja aika.

Hintoja emme julkaise missään muodossa, koska jokainen erä hinnoitellaan sen mukaan mitä siitä jää sahauksen ja kuivauksen jälkeen jäljelle. Arvio on maksuton eikä sido mihinkään. Varastoinnissa menetetty puu ei näy pinon päältä katsoen, mutta se näkyy ensimmäisessä sahauksessa, ja siksi tämä vaihe kannattaa tehdä kunnolla vaikka kuljetus olisi sovittu jo ensi viikolle. Muut arvoon vaikuttavat tekijät on koottu sivulle mistä visakoivun hinta muodostuu.

Irti maasta

Maakosketus on tienvarsivarastoinnin kallein yksittäinen virhe. Maata vasten makaava pölkky hakee kosteutta alapuolelta samalla kun yläpuoli kuivuu, ja se yhdistelmä on sekä lahon että kieroutumisen lähtökohta. Kesällä ensimmäinen sienikasvu voi näkyä alapinnassa parissa viikossa, ja se etenee sisäänpäin nopeammin kuin mikään mitä tapahtuu päädyissä.

Aluspuut ovat halvin korjaus mikä puukaupassa on olemassa. Kaksi tai kolme karsittua runkoa poikittain, niin että pino nousee vähintään parikymmentä senttiä maasta, riittää. Aluspuiden pitää olla suoria, jotta pölkyt eivät jää roikkumaan välistä. Pinon alle jäävä ilmarako on tärkeämpi kuin se, kuinka siististi pino on ladottu.

Paikka valitaan kantavalta ja kuivalta kohdalta. Painanne johon vesi jää seisomaan on huono paikka, vaikka pino olisi aluspuiden päällä, koska ilma ei liiku kostean maan yläpuolella samalla tavalla. Kääntöpaikan vieressä oleva ajourien sotkema kohta on toinen tavallinen huono valinta, koska siinä maa on paljaana ja märkänä koko kevään.

Päätypinnat

Puu kuivuu päistään moninkertaisella nopeudella verrattuna kylkiin, koska vesi liikkuu syyn suuntaisesti. Käsittelemätön päätypinta kuivuu ohi muun pölkyn, kutistuu ennen sitä ja halkeaa. Halkeama etenee rungon suuntaisesti sisäänpäin, ja se vie juuri sen osan tyvestä jossa kuvio on tavallisesti voimakkaimmillaan.

Päädyt kannattaa käsitellä samana päivänä kun pölkky katkaistaan. Tarkoitus on hidastaa kuivumista päästä, ei estää sitä. Päätytiivistysaine on tähän tehty, mutta mikä tahansa paksu, vettä pidättävä pinnoite ajaa saman asian. Kerroksen pitää ulottua reunaan asti ja olla riittävän paksu, että se ei kuivu heti pois.

Jos pölkyt ovat olleet katkaistuina jo jonkin aikaa ja päädyissä näkyy alkavia halkeamia, käsittely kannattaa tehdä silti. Se ei korjaa syntynyttä halkeamaa mutta pysäyttää sen etenemisen, ja ero muutaman sentin ja toistakymmentä senttiä syvän halkeaman välillä on se, katkaistaanko pölkystä pois pala vai sen paras osa.

Peite, aurinko ja ilmankierto

Suora auringonpaisto on visapinon pahin yksittäinen sääilmiö, pahempi kuin sade. Aurinko lämmittää pinnan epätasaisesti, kuivattaa yläpinnan nopeasti ja jättää alapinnan kosteaksi, ja tuloksena on kieroutuminen ja pintahalkeilu. Varjoisa paikka on parempi kuin aurinkoinen paikka peitteen kanssa.

Peittäminen tehdään pinon päältä, ei ympäriltä. Pressu tai peltilevy pinon päällä suojaa sateelta ja auringolta, mutta sivut jätetään auki niin että ilma pääsee kulkemaan pinon läpi. Tiiviisti ympäri kiedottu pressu tekee pinosta kasvihuoneen: kosteus tiivistyy peitteen alapintaan, valuu takaisin puuhun eikä pääse pois, ja pinon sisällä on lämmintä ja märkää koko kesän. Se on nopein tapa saada koko erä sinistymään.

Peitteen pitää ulottua päätyjen yli mutta ei valua alas niiden eteen. Lumi ei ole ongelma. Talvella peittämättä jäänyt pino on huomattavasti pienempi riski kuin kesällä tiiviisti peitetty.

Sama periaate koskee pinon sisäosia. Ilman pitää päästä liikkumaan pölkkyjen välistä. Tiukka nippu, jossa pölkyt ovat kiinni toisissaan koko pituudeltaan, kuivuu vain ulkopinnaltaan, ja sisällä olevat pölkyt ovat samassa tilassa kuin peitteen alla oleva märkä pino.

Rimoitus on tähän oikea keino, ja sama periaate pätee pölkkyihin kuin sahatavaraan: ohuet välikkeet kerrosten väliin, kohtisuoraan pölkkyjen suuntaan, samalle kohdalle joka kerroksessa. Välikkeiden pitää olla kuivia. Tuore välike jättää puuhun tumman jäljen, joka näkyy sahauksen jälkeen.

Pinon korkeutta ei kannata kasvattaa yli sen mitä turvallisesti pysyy pystyssä, ja leveys pidetään sellaisena että keskimmäinenkin pölkky on tuulen ulottuvilla. Suuntaus tehdään vallitsevan tuulen mukaan siten, että ilma kulkee pinon läpi eikä sen ohi.

Aika ja se mitä kuivuminen tekee

Kirjoituksen diagrammi näyttää kuivauskäyrän muodon: kosteus laskee nopeasti alussa ja hidastuu selvästi loppua kohti. Se alkuvaiheen jyrkkä osuus on juuri se, joka tapahtuu tienvarressa, ja siinä kohdassa puu on herkimmillään halkeamiselle ja kieroutumiselle. Siksi pinon tarkoitus tienvarressa on pitää tuo alkuvaihe hitaana ja tasaisena siihen asti kun erä on sahalla, ei kuivata puuta valmiiksi.

Meidän oma kuivauksemme on pääosin ilmakuivausta ulkona, ja se viimeistellään kamarikierroksella syksyllä. Pystypuusta lähetyskuntoiseksi laudaksi menee 1–3 kuukautta kuivaustavasta riippuen, ja lähetyskosteus on 13–15 prosenttia. Tämä on syy siihen miksi haemme erät mieluummin aikaisin kuin myöhään: aika jonka pölkky viettää hallitsemattomasti tienvarressa, on pois siitä ajasta jonka se voisi viettää hallitusti pinossa.

Käytännön nyrkkisääntö on, että talvella katkottu ja oikein pinottu erä kestää kevääseen ilman merkittävää menetystä, kun taas kesällä sama aika riittää pilaamaan pintapuun. Jos kuljetus viivästyy kevään yli, pinon kunto kannattaa käydä katsomassa ja ilmoittaa siitä, mieluummin kuin antaa erän odottaa hiljaa.

Erän laatuluokat määräytyvät kuvion tiheydestä ja tasaisuudesta, eivät lujuudesta, ja kaikki kolme luokkaa kuivataan samassa erässä samaan kosteuteen. Huonosti varastoitu pino ei siis siirrä tavaraa luokasta toiseen vaan poistaa sitä kokonaan: värivikainen tai lahonnut osa ei päädy alempaan luokkaan, se päätyy hukkaan. Luokituksen perusteet on kuvattu sivulla visakoivun laatuluokat.

Talvipinon omat mutkat

Talvella pino kestää huomattavasti paremmin, mutta kaksi asiaa menee silti tavallisesti pieleen. Ensimmäinen on se, että pino tehdään lumen päälle ilman aluspuita, koska lumihanki tuntuu kuivalta alustalta. Keväällä hanki sulaa, pino laskeutuu maahan ja alimmat pölkyt ovat viikkoja märässä juuri silloin kun lämpötila nousee. Aluspuut ovat talvellakin se ensimmäinen työ.

Toinen on merkintöjen katoaminen. Lumen alle jäävä pino löytyy keväällä huonosti, ja pölkkyihin tehdyt katkontamerkinnät kastuvat ja haalistuvat. Kirjoita erän tiedot kestävään merkkiin, laita pinolle näkyvä keppi tai kuitunauha ja ota talteen pinon sijainti kartalta tai puhelimen paikkatiedolla. Tämä kuulostaa itsestäänselvyydeltä siihen asti kunnes erä on pieni ja pino on palstan perällä.

Mitä kerrot kun sovit kuljetuksesta

Kerro milloin puu on kaadettu, milloin se on katkottu, onko päädyt käsitelty ja missä pino on. Kerro myös rehellisesti jos jokin näistä on jäänyt tekemättä, koska se vaikuttaa siihen kuinka kiireellinen nouto on, eikä siihen otetaanko erä vastaan. Ota kuva pinosta sivulta ja yksi päädyistä.

Tarkista ennen soittoa vielä yksi asia: pääseekö täysperävaunullinen tai vähintään lyhyt kuorma-auto pinon viereen, ja kantaako paikka silloin kun nouto on tarkoitus tehdä. Kuljetuksen käytännön järjestelyt käydään läpi yhteydenoton yhteydessä, ja vaiheet on kuvattu sivulla myy visakoivusi meille.