Katkonta ratkaisee — näin tyvitukki katkotaan

Visakoivun katkaisukohta valitaan kuvion mukaan, ei pituusmoduulin tai latvaläpimitan mukaan. Yksi väärään paikkaan osunut sahaus vie parhaan osan tyvestä, eikä sitä voi peruuttaa.

Hintoja emme julkaise, emme haarukkanakaan emmekä esimerkkinä, koska jokainen erä hinnoitellaan sen mukaan mitä siitä todella saadaan sahauksen ja kuivauksen jälkeen. Arvio on maksuton ja sen voi pyytää myös ennen kaatoa. Katkonta on käytännössä ainoa arvoon vaikuttava tekijä, jonka metsänomistaja voi kokonaan itse pilata, ja siksi siitä kannattaa puhua ennen kuin sahaa käynnistetään.

Mihin mittaan katkotaan

Ostamamme ja sahaamamme tukki on läpimitaltaan 13–25 senttiä ja pituudeltaan puolesta metristä puoleentoista. Tämä on hyvä pitää mielessä, koska se poikkeaa tavanomaisesta tukkimitasta niin paljon, että moni katkoo vaistonvaraisesti aivan liian pitkiä pölkkyjä.

Lyhyt mitta seuraa puusta itsestään. Visakoivu jää kooltaan pieneksi, ja kuvio on harvoin yhtenäinen pitkällä matkalla. Käyttökelpoinen osa loppuu siihen missä kuvio loppuu, ei siihen missä läpimitta menee alle tukkirajan. Kahden metrin pölkky, jonka yläpäässä kuvio on jo hiipunut, käsitellään sahalla joka tapauksessa kahtena kappaleena, ja se katkaisu tehdään silloin puuta katsoen eikä metsässä arvaten.

Läpimitta mitataan kuoren päältä, ja se on syytä mitata eikä arvioida silmällä. Muhkurainen visatyvi näyttää paksummalta kuin on, koska kuoren epätasaisuus lisää näennäistä mittaa muutaman sentin, ja juuri se muutama sentti ratkaisee mahtuuko pölkky mittaan. Rullamitta rungon ympäri on tähän nopein keino.

Alle 13 sentin läpimitta on käytännön alaraja sille, että pölkystä saadaan sahattua käyttökelpoista tavaraa. Yli 25 sentin rungot ovat harvinaisia ja arvokkaita, mutta niitäkin koskee sama sääntö: pitkä pölkky ei ole parempi kuin kaksi lyhyttä, jos kuvio vaihtuu matkalla.

Miksi kuvio ei jakaudu rungossa tasaisesti

Visa ei ole kerros eikä vyöhyke, joka kulkisi rungossa tasaisena nauhana. Se on häiriö puun syyn kulussa, ja häiriö vaihtelee sekä pituus- että poikkisuunnassa. Kirjoituksen diagrammi näyttää tämän: syy kiertyy, poimuilee ja palaa, ja kuvio on tiheimmillään siellä missä kiertymä on voimakkain.

Käytännössä tämä tarkoittaa kolmea asiaa. Kuvio on tavallisesti voimakkain tyvessä ja heikkenee ylöspäin, mutta poikkeuksia on molempiin suuntiin. Kuvio voi näkyä voimakkaana yhdellä sahauspinnalla ja lähes olemattomana vastakkaisella, koska kiertymä ei ole symmetrinen rungon keskipisteen suhteen. Ja kuvio voi katketa kesken rungon ja alkaa uudestaan ylempänä, jolloin välissä on osuus, joka on käytännössä tavallista koivua.

Kuoren muhkuraisuus kertoo suunnan mutta ei syvyyttä. Se kertoo että visaa on, ei sitä kuinka syvälle kuvio yltää eikä sitä missä se loppuu. Tämä on syy siihen, miksi kokenut ostaja katsoo runkoa pitkään ennen kuin sanoo mitään: hän lukee samaa epätasaisuutta, jota diagrammi kuvaa, ja arvioi missä kohdassa saanto muuttuu.

Tukkipuun logiikka johtaa harhaan

Normaalissa ainespuun katkonnassa katkaisukohta määräytyy pituusmoduulin ja latvaläpimitan mukaan, ja järkevä metsänomistaja pyrkii mahdollisimman pitkään ensimmäiseen tukkiin. Visakoivussa tämä sama refleksi on kallis.

Pitkä tyvitukki, jonka alapäässä on tiheä kuvio ja yläpäässä hiipuva, hinnoitellaan sen heikomman osan mukaan silloin kun se on yksi kappale. Sama runko katkaistuna kuvion vaihtumiskohdasta on kaksi eri tavaraa: lyhyt ja hyvä sekä lyhyt ja tavallinen. Jälkimmäinenkin on käyttökelpoista puuta, mutta se ei vedä ensimmäistä alaspäin.

Toinen tavallinen virhe on katkaista kannon kohdalta liian ylhäältä. Aivan tyven alin osa, juurenniskan yläpuolelta, on usein se kohta jossa kuvio on tihein. Normaalikorjuussa sitä ei tavoitella, ja metsuri jättää kannon siihen korkeuteen johon on tottunut. Visapuussa kymmenen senttiä liian korkealta tehty kaatosahaus jättää maahan sen osan, josta olisi tullut parhaat kappaleet. Tämä yksittäinen tapa on tavallisempi syy arvon menetykseen kuin mikään muu katkontaan liittyvä asia.

Kolmas on oksakohtien ohittaminen kiireessä. Oksankohta ja haarauma ovat sahalle ongelma, mutta ne ovat myös kohtia joissa kuvio usein voimistuu. Katkaisukohtaa ei siis kannata automaattisesti laittaa oksan alle, vaan katsoa kumpi vaihtoehto jättää yhtenäisemmän pölkyn.

Mitä rungosta jää yli

Visakoivun rungosta ostetaan vain se osa joka on kuvioitunutta ja mitoiltaan käyttökelpoista. Latvaosa, ohuet rangat ja oksapuu jäävät metsänomistajalle, ja niistä ei kannata odottaa tuottoa. Tämä on syytä tietää etukäteen, koska monessa rungossa käyttökelpoinen osa on lyhyempi kuin ensin näyttää, ja pettymys tulee helposti siitä että sitä ei ole sanottu ääneen.

Jäävä osa on silti tavallista koivua ja täysin kelvollista polttopuuta tai omaan käyttöön menevää tavaraa. Muutamassa tapauksessa vuodessa käy niin, että latvasta löytyy erillinen kuvioitunut jakso oksakiehkuran yläpuolelta, ja se kannattaa säästää erikseen eikä pilkkoa saman tien. Jos olet epävarma, jätä epäselvä osa katkaisematta ja kysy.

Kysy ennen kuin sahaat

Tämä on kirjoituksen ydinneuvo. Jos et ole itse sahannut visakoivua, älä päätä katkaisukohtia yksin, vaikka olisit katkonut muuta puuta kolmekymmentä vuotta.

Käytännössä se tarkoittaa yhtä puhelua tai muutamaa kuvaa. Kuvat otetaan tyvestä niin, että kuori ja muhkuraisuus näkyvät, sekä koko rungosta sivulta niin, että pituus ja mutkat hahmottuvat. Jos runko on jo maassa, kuva päädyistä on arvokkain yksittäinen kuva, koska siitä näkee kuvion syvyyden. Näistä pystyy yleensä sanomaan, mihin kohtiin katkaisu kannattaa tehdä ja kuinka monta pölkkyä rungosta tulee.

Kauppatavalla on tähän oma vaikutuksensa. Jos puu myydään pystyyn, katkonnan tekee ostaja ja vastuu kohdistuu hänelle. Jos toimitat puun itse tienvarteen, katkonta on sinun päätöksesi, ja silloin yksi puhelu ennen sahausta on halvin vakuutus mitä koko kaupassa on saatavilla. Kumpikaan tapa ei ole automaattisesti parempi, mutta ero kannattaa tietää ennen kuin sitoutuu, koska se määrää kuka kantaa juuri tämän riskin.

Hyvin katkottu erä on ostajalle arvokkaampi, ja se näkyy tarjouksessa. Tämä ei ole kohteliaisuus vaan yksinkertainen seuraus siitä, että sahalle tulee vähemmän arvailtavaa. Sitä mitä arviossa muuten katsotaan, käsitellään sivulla mistä visakoivun hinta muodostuu.

Jos katkot itse

Ota moottorisahan lisäksi mukaan mitta ja liitu. Merkitse katkaisukohdat ennen kuin sahaat yhtäkään, ja katso runko kokonaan läpi merkinnät tehtyäsi. Tämä yksi ylimääräinen kierros rungon ympäri on halvin tapa välttää katkonnan tavallisin virhe.

Sahaa kaatosahaus niin alhaalta kuin maasto ja turvallisuus sallivat. Katkaise siitä kohdasta jossa kuvio näkyvästi muuttuu, älä tasavälein. Pidä pölkyt annetuissa mitoissa, ja jos olet epävarma, katkaise pidemmäksi: ylimääräisen voi sahata pois sahalla, liian lyhyttä ei saa takaisin. Väärään paikkaan osunutta katkaisua ei kannata yrittää korjata sahaamalla uudelleen läheltä samaa kohtaa, koska toinen leikkaus jättää lähes aina lyhyen palan jota ei voi käyttää kumpaankaan suuntaan. Merkitse pölkkyihin niiden järjestys rungossa, esimerkiksi kirjaimin tyvestä ylöspäin, koska se auttaa arvioimaan koko rungon tuottoa eikä vain yksittäisiä kappaleita.

Kerro yhteydenotossa runkojen määrä, kuinka monta pölkkyä kustakin tuli ja millä perusteella katkaisit. Kolme riviä tekstiä riittää. Loput selviää kuvista ja käynnistä, ja käytännön eteneminen on kuvattu sivulla myy visakoivusi meille.