Kannattaako visakoivua istuttaa

Rehellinen vastaus on kaksiosainen: taloudellisena sijoituksena visakoivun istutus kannattaa harvoin, muista syistä usein. Aikajänne on vuosikymmeniä, tulos näkyy varmuudella vasta sahauksessa, ja väliin mahtuu hirvi, myyrä, myrsky ja se että istuttaja itse harvoin on se joka puun myy.

Hintoja emme julkaise missään muodossa, emmekä siksi esitä tässä tuotto-odotuksia, taimikustannuksia tai laskelmia. Jokainen erä hinnoitellaan erikseen sen mukaan mitä rungoista tulee ulos, ja arvion tekeminen on maksutonta. Se mistä tässä kirjoituksessa puhutaan, on aika, riski ja kysyntä. Hinnan tekijät on koottu erikseen sivulle mistä visakoivun hinta muodostuu.

Mitä istutetusta taimesta tulee

Luonnonvaraisessa rauduskoivikossa visaisia runkoja on yksi tai kaksi sadasta. Siemenestä kasvatettu jälkeläistö visaisista emopuista on selvästi visaisempaa kuin tuo luonnon osuus, mutta ei läheskään kokonaan. Osa taimista kasvaa tavallisiksi rauduskoivuiksi, osa jää heikosti visaisiksi, ja vain osalla kuvio on niin tiheä ja tasainen että puusta tulee sitä tavaraa jota käsityöläinen etsii.

Vartettu taimimateriaali on ennustettavampaa, koska siinä kasvatetaan tunnetun yksilön perimää. Se on vastaavasti kalliimpaa ja vaikeammin saatavaa kuin siementaimi, eikä sitä ole tarjolla samalla tavalla kuin tavallista metsänviljelyaineistoa. Kumpikin reitti johtaa samaan lopputulokseen siinä mielessä, että visaisuuden aste ratkeaa vasta kun runko sahataan auki.

Istutuspäätöstä ei siis tehdä yhden puun varaan. Se tehdään joukon varaan, tietäen että joukosta tulee kolme laatua eikä yhtä, ja että jakauma ratkeaa vasta kun kasvattaja on jo tehnyt kaiken työnsä.

Taimimateriaalin alkuperä on se kohta, jossa kannattaa olla tarkka. Visaisuus on perinnöllinen kasvutapa, joten emopuiden valinta ratkaisee sen mistä jälkeläistö lähtee liikkeelle, ja siemenen alkuperästä pitää saada selvä vastaus ennen kauppaa. Tavallista rauduskoivun taimea myydään toisinaan visana yksinkertaisesti siksi, ettei ostaja osaa kysyä. Nuoresta taimesta ei näe päällepäin mitään: visaisuuden piirteet alkavat erottua vasta kun runko on ehtinyt paksuuntua, joten tarkistus on tehtävä paperilla eikä silmällä.

Vuosikymmeniä, ei vuosia

Visakoivu kasvaa hitaammin kuin tavallinen rauduskoivu ja jää pienemmäksi. Tyvitukki, joka on se osa jonka takia puu ostetaan, tarvitsee paksuuskasvua, ja paksuuskasvu tarvitsee vuosikymmeniä valoisassa kasvupaikassa. Kaato ajoittuu marraskuun ja maaliskuun väliin maan ollessa roudassa, mutta se on viimeinen viikko pitkässä jaksossa eikä sen ajankohdalla ole tämän päätöksen kannalta merkitystä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että istuttaja on useimmiten eri henkilö kuin myyjä. Sukupolven mittainen aikaväli on se asia joka erottaa visan istuttamisen muusta metsänviljelystä enemmän kuin mikään biologinen erikoisuus. Jos päätöstä katsoo oman eläkeiän ja tuottovaatimuksen läpi, se ei useimmiten kestä tarkastelua. Jos sitä katsoo palstan tai suvun näkökulmasta, se näyttää toiselta.

Riskit, jotka eivät poistu hoidolla

Nuori visikko on hirven ja jäniksen ruokaa. Jänis kaluaa kuoren rungon ympäri lumen pinnan korkeudelta, hirvi katkoo latvoja ja myyrä työskentelee lumen alla näkymättömissä. Suojaus auttaa, mutta se on työtä joka jatkuu vuosia ja jonka laiminlyönti näkyy heti.

Tämän päälle tulee kilpailu. Visakoivu on valopuu, joka häviää varjossa nopeammin kuin tavallinen rauduskoivu, joten harvennus on tehtävä ajoissa ja toistuvasti. Hoitamatta jäänyt visikko on kolmenkymmenen vuoden kuluttua koivikko, jossa on muutama kituva mutkainen runko sekapuuston alla.

Lopuksi on se riski, jota ei voi hallita millään: kuvio. Kasvattaja voi tehdä kaiken oikein ja saada silti erän, jossa Premium-luokkaa on vähän. Sahatusta määrästä noin 10–15 % on Premiumia, 40–50 % Standardia ja loput Economya, ja tämä jakauma koskee myös hyvin hoidettua puustoa. Mitä visa on ja mistä kuvio syntyy, on selitetty sivulla visakoivu puulajina.

Kysyntä on kapea mutta se on olemassa

Visakoivulle on vakiintunut ostajakunta: puukkosepät, sorvaajat, veistäjät, soitinrakentajat ja puusepät, jotka tekevät pieniä kappaleita joissa kuvio näkyy. Se on kapea käyttö verrattuna tavalliseen koivuun, mutta se on ollut olemassa pitkään eikä se ole riippuvainen yhdestä markkinasta tai yhdestä maasta.

Emme silti lupaa, että kysyntä on samanlaista silloin kun tänään istutettu taimi on hakkuukypsä. Kukaan ei voi luvata sitä, ja jos joku lupaa, se kannattaa lukea markkinointina. Se mitä voi sanoa, on että visan arvo on aina tullut kuviosta ja käsityöstä eikä kuutiomäärästä, ja tämä perusta on ollut vakaampi kuin monen muun erikoispuun.

Kysyntä kohdistuu lisäksi tiettyyn osaan puusta. Ostettava osa on tyvitukki, ja loppurunko on tavallista koivua siinä missä naapurissa kasvava. Istutuspäätöstä tehdessä se kannattaa pitää mielessä: kasvatettava kohde on muutama metri rungon alaosaa, ei koko puu.

Kannattaa myös huomata, että visakoivua ei osteta kuten kuitupuuta. Erä katsotaan, katkonta ratkaisee suuren osan arvosta, ja jokainen kauppa neuvotellaan erikseen. Miten se käytännössä etenee, on kuvattu sivulla myy visakoivua meille.

Milloin istuttaminen on hyvä päätös

Istutus on hyvä päätös silloin kun sen syy kestää sen, ettei tuottoa lasketa. Yleisin syy on maisema: visikko on kaunis ja tavallisesta poikkeava kasvatuskohde, ja pieni ala pihan reunassa tai palstan valoisassa kulmassa on hoidettavissa ilman että siitä tulee urakka. Toinen on jatkuvuus, puusto joka jätetään seuraavalle ja jonka joku muu aikanaan kaataa, ja kolmas on yksinkertaisesti kiinnostus asiaan itseensä eli halu nähdä miten kuvio syntyy ja millaista puuta siitä tulee.

Nämä ovat päteviä syitä, eivätkä ne tarvitse taloudellista perustelua tuekseen. Jos istutuksen tekee niiden varassa ja hoitaa puuston kunnolla, lopputulos on parempi kuin jos sen tekee tuotto-odotuksen varassa ja pettyy kymmenen vuoden kohdalla.

Vastaavasti: jos ainoa syy istuttaa on se että visasta maksetaan enemmän kuin tavallisesta koivusta, päätös kannattaa jättää tekemättä. Sama työ ja sama ala tuottavat nopeammin jotain muuta, ja odotus kolmenkymmenen vuoden päähän on raskas kantaa ilman muuta motiivia.

Ala kannattaa mitoittaa sen mukaan mitä jaksaa hoitaa huonona vuonna, ei sen mukaan mitä jaksaa istuttaa hyvänä keväänä. Visikon työ ei ole istutuksessa vaan suojausten tarkastamisessa ja harvennuksissa, jotka toistuvat vuosikymmenten yli, ja pieni hyvin hoidettu ala tuottaa lopulta enemmän myytävää kuin suuri unohdettu. Jos palstalla on valoisa kulma johon pääsee helposti, se on parempi kohde kuin iso ala metsätien päässä.

Verstaan ja sahan kannalta tämä ei ole raaka-ainestrategia

Jos kysymys tulee tekijältä, joka käyttää visakoivua työssään, vastaus on selvempi. Oman visikon istuttaminen ei ratkaise materiaalin saatavuutta, koska aikajänne ei sovi mihinkään verstaan suunnitelmaan. Materiaali hankitaan ostamalla, ja istutus on sen rinnalla oma erillinen asiansa, ei toimitusketju.

Sama pätee sahaustoimintaan. Raaka-aine tulee metsänomistajilta ostamalla, koska mikään tänään tehty istutus ei vaikuta siihen mitä ensi talvena on saatavilla, ja tämä työnjako on ainoa joka toimii näin pitkällä aikavälillä.

Jos istutus jää mietintään, kaksi asiaa kannattaa selvittää ennen päätöstä: mistä saat taimimateriaalia ja millaista se on alkuperältään, sekä onko sinulla riittävän valoisa kasvupaikka johon suojaus ja toistuva harvennus on realistista järjestää. Jos jompikumpi jää auki, päätös ei ole vielä valmis tehtäväksi. Ja jos palstalla kasvaa jo visaisia runkoja, niiden hoito tuottaa tuloksen huomattavasti aikaisemmin kuin uusi istutus.